tiistai 29. lokakuuta 2013
Väriä vaiverosta ja orakkaista!
Nämä langat ovat ihmeellisiä! Värit antavat minulle valtavasti energiaa ja inspiraatiota. Tämän tuloksena syntyi pusero jonka suunnittelin itse!
Vaivero on harvinainen muinaiskasvi joka löytyy Saimaalta. Tämä pusero saa vaiverosta keltaisen värinsä.
Samoin luen wikipediasta Roso-orakkaan olevan suhteellisen harvinainen. Sitä löytää mökkiniememme kangasmetsästä ja sieltä ovat tämänkin puseron orakkaat löytyneet.
Tämä merinovilla on ilmavaa ja kevyttä. Tämän puseron tekemiseen kului 300 g, 150 g kumpaakin väriä. LUOMISEN ILOA!
Vaivero on harvinainen muinaiskasvi joka löytyy Saimaalta. Tämä pusero saa vaiverosta keltaisen värinsä.
Samoin luen wikipediasta Roso-orakkaan olevan suhteellisen harvinainen. Sitä löytää mökkiniememme kangasmetsästä ja sieltä ovat tämänkin puseron orakkaat löytyneet.
Tämä merinovilla on ilmavaa ja kevyttä. Tämän puseron tekemiseen kului 300 g, 150 g kumpaakin väriä. LUOMISEN ILOA!
My self- and handmade jumper brings summer back to me.
I am feeling so thrilled about this. The colurs of this wonderful merinowool from Italy, dyed in Puumala by my friend Sanski gives me so much inspiration and energy.
Vaivero in Finnish (chamaedaphne calycucata) is a very rare plant. It is about 60 cm high and happens to grow in front of our summercottage at lake Saimaa. It gives its yellow colour to my jumper.
The brown comes from a muschroom : Roso orakas (Sarlodon Scabrosus) Picked at our summerhome pennisula at Saimaa
Vaivero in Finnish (chamaedaphne calycucata) is a very rare plant. It is about 60 cm high and happens to grow in front of our summercottage at lake Saimaa. It gives its yellow colour to my jumper.
The brown comes from a muschroom : Roso orakas (Sarlodon Scabrosus) Picked at our summerhome pennisula at Saimaa
maanantai 28. lokakuuta 2013
Verihelttaseitikki ( Cortonarius semisanguineus)
Tänä syksynä minulla oli ilo kulkea Sanskin kanssa metsässä. Olen innokas ruokasienten kerääjä ja kyseisellä metsäkävelyllä opin tunnistamaan muutaman värjäykseen hyvin
sopivan sienen. Verihelttaseitikin ja samettijalan. Verihelttaseitikki on ohut vaatimatin ruskea sieni, mutta kun sen käntää paljastuu hehkeä punainen väri.
Sain kuvia Sanskilta tämän vuoden viimeisestä värjäyksestä. Näin upeita hehkuvia lankoja syntyy verihelttaseitikkiliemestä Saimaan rannalla.
Ihana kutoa näistä kun kaamos on alkamassa ja maisemamme muuttuu aika harmaaksi pariksi kuukaudeksi.
sopivan sienen. Verihelttaseitikin ja samettijalan. Verihelttaseitikki on ohut vaatimatin ruskea sieni, mutta kun sen käntää paljastuu hehkeä punainen väri.
Sain kuvia Sanskilta tämän vuoden viimeisestä värjäyksestä. Näin upeita hehkuvia lankoja syntyy verihelttaseitikkiliemestä Saimaan rannalla.
Ihana kutoa näistä kun kaamos on alkamassa ja maisemamme muuttuu aika harmaaksi pariksi kuukaudeksi.
lauantai 26. lokakuuta 2013
torstai 24. lokakuuta 2013
Sanski
Kuulin viime kesänä mökkinaapureilta Puumalassa että naapuriini on muuttanut nuori artesaani. Luin myöskin hänestä sittemin Puumala lehdestä.
Olen itse viettänyt kahdeksan kesää Karkiassa, Saimaan hiekkaisella rannalla ja vuosi vuodelta kiintynyt seudun rauhaan, kirkkaisiin vesiin, luonnon koskemattomuuteen ja ihmisten mutkattomaan ystävällisyyteen. Ihailin tätä tyttöä joka uskalsi muuttaa näihin maisemiin ympärivuotisesti koska onhan talvi pimeä ja naapurit kaukana. Sanski uskalsi - aikoina jolloin moni hänen ikäisensä nuori ihminen tuskin tuntee metsän.
Heinäkuisena hellepäivänä en enään hillinyt uteliaisuuttani vaan menin käymään. Vastassa olivat ensimmäisinä kaksi suurikokoista tiibetinmastiffia jotka tervehtivät epäillen mutta ystävällisesti. Sain sydämmellisen vastaanoton Sanskilta ja hänen vanhemmiltaan jotka olivat avustamassa remonttihommissa.
Sanskin puutarha on keidas Saimaan karuilla rannoilla. Ihania dahlioita, ruusuja , kehäkukkia, auringokukkia........
Ja sitten asiaan eli lankoihin. Sanski käsinkehrää koirankarvoista lankoja ja tekee niistä lämpimiä tuotteita Suomen talveen. Tämä oli mielenkiintoista minulle. En ollut ennen nähnyt koirankarvoista tehtyjä tuotteita. Minä ihastuin kuitenkin villalankojen väreihin josta ehdoton suosikkini on kaksisäkeinen ohut italialainen merinovillalanka. Langassa yhdistyy italialainen laatu ja värit jotka ovat peräisin niin rakkaista kesämaisemistani.
Menin mökille takaisin. Halusin kutoa. Menin Puumalan kirjastoon lainaamaan pinon käsityökirjoja saadakseni ideoita, Ainoat puikot jotka sattuivat olemaan mökillä olivat numeroa 4,5. Loin niille kolme silmukkaa ja siitä se alkoi huivin tekeminen. Kudoksesta tuli hyvin pehmeää ja tyylikästä - sellaista näkee Firenzeläisissä putiikeissa..... Syntyi huivi jonka olin itse suunnitellut. Nyt Margaretan huivia kutoo myös ystäväni! Katso kuvat edellisissä postauksissa.....Tällä hetkellä teen puseroa. En olisi ikinä uskonut että minusta tulisi näin innokas kutoja.........Kot
olua parhaimmillaan! - Vaikka....nykyään kudon myös automatkat (kun en itse aja siis.;)
Olen itse viettänyt kahdeksan kesää Karkiassa, Saimaan hiekkaisella rannalla ja vuosi vuodelta kiintynyt seudun rauhaan, kirkkaisiin vesiin, luonnon koskemattomuuteen ja ihmisten mutkattomaan ystävällisyyteen. Ihailin tätä tyttöä joka uskalsi muuttaa näihin maisemiin ympärivuotisesti koska onhan talvi pimeä ja naapurit kaukana. Sanski uskalsi - aikoina jolloin moni hänen ikäisensä nuori ihminen tuskin tuntee metsän.
Heinäkuisena hellepäivänä en enään hillinyt uteliaisuuttani vaan menin käymään. Vastassa olivat ensimmäisinä kaksi suurikokoista tiibetinmastiffia jotka tervehtivät epäillen mutta ystävällisesti. Sain sydämmellisen vastaanoton Sanskilta ja hänen vanhemmiltaan jotka olivat avustamassa remonttihommissa.
Sanskin puutarha on keidas Saimaan karuilla rannoilla. Ihania dahlioita, ruusuja , kehäkukkia, auringokukkia........
Ja sitten asiaan eli lankoihin. Sanski käsinkehrää koirankarvoista lankoja ja tekee niistä lämpimiä tuotteita Suomen talveen. Tämä oli mielenkiintoista minulle. En ollut ennen nähnyt koirankarvoista tehtyjä tuotteita. Minä ihastuin kuitenkin villalankojen väreihin josta ehdoton suosikkini on kaksisäkeinen ohut italialainen merinovillalanka. Langassa yhdistyy italialainen laatu ja värit jotka ovat peräisin niin rakkaista kesämaisemistani.
Menin mökille takaisin. Halusin kutoa. Menin Puumalan kirjastoon lainaamaan pinon käsityökirjoja saadakseni ideoita, Ainoat puikot jotka sattuivat olemaan mökillä olivat numeroa 4,5. Loin niille kolme silmukkaa ja siitä se alkoi huivin tekeminen. Kudoksesta tuli hyvin pehmeää ja tyylikästä - sellaista näkee Firenzeläisissä putiikeissa..... Syntyi huivi jonka olin itse suunnitellut. Nyt Margaretan huivia kutoo myös ystäväni! Katso kuvat edellisissä postauksissa.....Tällä hetkellä teen puseroa. En olisi ikinä uskonut että minusta tulisi näin innokas kutoja.........Kot
olua parhaimmillaan! - Vaikka....nykyään kudon myös automatkat (kun en itse aja siis.;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












